Yläpalkki (sivut)

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Silmät auki sosiaaliseen mediaan

http://www.scribd.com/doc/56228308/Silmat-auki-sosiaaliseen-mediaan

Tämmöinen löyty, pistetääs muistiin.

Muutamia kohtia ja kommentteja:

-sosiaalisen median ajattelutavan tuoma muutos taulukoituna (s.23)
Törmäyksiä on tullut, sukupolvien välinen kuilu saa sosiaalisesta mediasta vielä oman ulottuvuutensa...

-varjojohtoryhmä (s.31)
Tätä kohti!

-X-, Y-, ja Z-sukupolvet (s.37)
Tunnistin itseni Y:stä, ripauksia Z-ryhmästä

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Ensimmäinen vuosi

vapaan sivistystyön parissa alkaa olla ohi.

Olisi sopiva hetki laajemmallekin tarkastelulle, mutta ehkä säästän teidät siltä.
Elän unelmaani. Kahdella sanalla voin sen kaiken kiteyttää.
Oppimisen ja ohjaamisen ajatuksia on herännyt vuoden varrella paljon, ehkä vielä on
vaikeuksia niitä tarkemmin jäsentää. Luulenpa, että loman aikana syntyy vielä
monen monta ideaa ja oivallusta niin menneestä kuin tulevastakin.

Törmäsin eräällä toisella blogilla tällaiseen ja kulunutta vuotta ajatellen se iski:




"Jos haluat rakentaa laivan, älä rummuta ihmisiä kokoon
puutavaraa keräämään äläkä jaa heille tehtäviä ja töitä,
vaan opeta heidät mieluummin ikävöimään merelle."

tiistai 24. toukokuuta 2011

Jo joutui armas aika

Suvivirsi vain puuttui, kun meidät perjantaina todistettiin sertifioiduiksi Tiety-kouluttajiksi. Läpi mentiin että heilui ja nyt vain intoa puhkuen odotan syksyllä alkavaa ensimmäistä omaa koulutusta. Vähän vielä fiilisteltiin kesäisessä Helsingissä linja-autoa odotellessa. Aika meni tosi nopeasti, tuulesta ja jäästä auringonpaisteeseen!
Pidin itse koulutuksesta kokonaisuudessaan ja uskon, että Tiety-tutkinnosta tulee aikanaan olemaan paljon hyötyä muillekin, sitten kun aikanaan pääsen kyseisen purren ruoreihin. Että ei muuta kuin myötätuulta ja suuret kiitokset kanssamatkustajille kohti uusia seikkailuja - pysykää kyydissä!

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Kun synnyin, avasin silmäni ja kuulin lintujen laulavan.

Hahahahaa!!! Päivän pohjanoteeraus ja parhaimmat naurut toi ehdottomasti se kun Laura tutustui Second Lifen hyvin hyvin ihmeelliseen maailmaan! Olin onneksi luonut avattaren jo kuukausi sitten, sillä nyt uudella mallilla en pystynytkään sitä enää luomaan, lieneekö ei selain tukenut tuota rekisteröitymistä vai mikä. No eipä mitään, tunnukset muistui mieleen ja ei muuta kun ohjelman asennus kotikoneelle ja teleporttaus toiseen maailmaan.

Hilpeyttä herätti jo ohjelman latauspalkkiin ilmestynyt teksti
"loading world..."
Pelottavaakin jopa.

Hämmästys oli suuri kun löydyin verkko-opiston saarelta, ilmeisesti varsin yksin. Sitä parempi, näin jälkikäteen ajateltuna :) . Siinä minä olin ja ihmettelin. Minulle kasvoi tukka päähän, kuulin kissan naukuvan ja lintujen laulavan. Silmät avautuivat ja puut alkoivat vihertää sekä maisemat piirtyä näkyviin. Tunne oli sanoin kuvaamaton. Pysähdyttävä. Ehkä tämä on tutumpaa heille, jotka ovat 3D pelejä pelanneet? Minulle kirjautui Second Life syntymäpäivä ja nimi. Olin uudesti syntynyt.

Ja siihen se sitten tällä erää oikeastaan jäikin. Tutkailin näkymää ja yritin liikkua, mutta päädyin pensaikkoon. Voin kertoa, että en vielä tähänkään hetkeen asti ole päässyt sieltä pois. Surullista sinänsä, viettääkö SL-minäni yönsä puskassa??  Kokeilin lentämistä ja pääsin ilmaan, mutta onneksi kyseisessä maailmassa ihminen on kaiketi kuolematon sillä lopetin lentämisen yhtäkkiseltään niin, että avatar-raukkani mätkähti suoraan maahan.



Tässä vaiheessa tuntuu tuskaisen kaukaiselta ajatus, että Second Life -ympäristön ottaisi mukaan opetukseen ja opiskeluun. Tarvitsen ehkä viisaampien neuvoja ja hitaita askelia. Jos vaikka aloittaisi siitä, miten saa päänsä pois pensaasta?

Vaikka valmis olen tähänkin valloitukseen. Ainakin se vaikuttaa vähintäänkin hauskalta. Naurattaa vieläkin!

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Tunnelmia ensimmäisiltä lähipäiviltä

Paluumatkalla Hki-Hla bussissa perjantaina 25.3.2011 klo 17.23

Kahden päivän lähiopetusjakso on juuri päättynyt. Mielessä vaeltaa hurjasti uusia ajatuksia. En saa linja-autossa unen päästä kiinni, vaikka väsyttäisikin. Tahti kun oli varsin intensiivistä!

Erityisesti pidän tiety-tutkintoon liittyvästä avoimuuden ideasta, ilmaisista työkaluista joita internet on pullollaan kun ne vaan löytää, oppii käyttämään ja soveltamaan omiin/oikeisiin tarpeisiin. Onhan meidän työ-yksikkökin rakennettu vapaan lähdekoodin pohjalta: Linux-käyttöjärjestelmät ja ilmaiset ohjelmistot.

Monimuotoiset oppimisympäristöt ovat varsin kiehtovia myös, mitä kaikkea mahdollisuuksia meillä vielä onkaan! Eikä kaikkia olla vielä edes keksitty! Luovuus, innovaatisuus...tätä lisää, tästä mä pidän :)

Käykää taloon!

Tervetuloa matalaan majaani :)

Suuren Facebook-äänestyksen jälkeen ylivoimaiseksi ja ainoaksi, mutta kovin "tykätyksi" nimiehdotukseksi jäi tämä, joten siinä se torppa nyt sitten on.

Talon pääasiallinen tarkoitus on täyttää hyllyt ja komerot tiedolla, havainnoilla ja tuntemuksilla oppimispäiväkirjan merkeissä. Mutta veikkaanpa, että kuten elämässä yleensäkin niin tämäkin talo saa väriä ja iloa vielä muustakin. Luvassa on luovaa mediaa,  tietoyhteiskuntaa, aikuiskasvatusta, varmaan ripaus lastenkin kasvatusta ja muuta mikä mielessä liikkuu. Joskus illan tullen istahdan pienessä pirtissäni keinutuoliin hörppimään teetä ja haaveilemaan jotain ihan muuta. Tärkeimpänä pidän sitä, että talossani säilyy sopu ja avoin mieli. Ripaus uteliaisuutta on aina hyväksi. Ovet ovat aina auki - astukaa peremmälle!


"-Hyvästi, kettu sanoi. - Nyt saat salaisuuteni.
Se on hyvin yksinkertainen:
Ainoastaan sydämellään näkee hyvin.
Tärkeimpiä asioita ei näe silmillään."

- Antoine de Saint-Exupéry -