Kun synnyin, avasin silmäni ja kuulin lintujen laulavan.

Hahahahaa!!! Päivän pohjanoteeraus ja parhaimmat naurut toi ehdottomasti se kun Laura tutustui Second Lifen hyvin hyvin ihmeelliseen maailmaan! Olin onneksi luonut avattaren jo kuukausi sitten, sillä nyt uudella mallilla en pystynytkään sitä enää luomaan, lieneekö ei selain tukenut tuota rekisteröitymistä vai mikä. No eipä mitään, tunnukset muistui mieleen ja ei muuta kun ohjelman asennus kotikoneelle ja teleporttaus toiseen maailmaan.

Hilpeyttä herätti jo ohjelman latauspalkkiin ilmestynyt teksti
"loading world..."
Pelottavaakin jopa.

Hämmästys oli suuri kun löydyin verkko-opiston saarelta, ilmeisesti varsin yksin. Sitä parempi, näin jälkikäteen ajateltuna :) . Siinä minä olin ja ihmettelin. Minulle kasvoi tukka päähän, kuulin kissan naukuvan ja lintujen laulavan. Silmät avautuivat ja puut alkoivat vihertää sekä maisemat piirtyä näkyviin. Tunne oli sanoin kuvaamaton. Pysähdyttävä. Ehkä tämä on tutumpaa heille, jotka ovat 3D pelejä pelanneet? Minulle kirjautui Second Life syntymäpäivä ja nimi. Olin uudesti syntynyt.

Ja siihen se sitten tällä erää oikeastaan jäikin. Tutkailin näkymää ja yritin liikkua, mutta päädyin pensaikkoon. Voin kertoa, että en vielä tähänkään hetkeen asti ole päässyt sieltä pois. Surullista sinänsä, viettääkö SL-minäni yönsä puskassa??  Kokeilin lentämistä ja pääsin ilmaan, mutta onneksi kyseisessä maailmassa ihminen on kaiketi kuolematon sillä lopetin lentämisen yhtäkkiseltään niin, että avatar-raukkani mätkähti suoraan maahan.

Tässä vaiheessa tuntuu tuskaisen kaukaiselta ajatus, että Second Life -ympäristön ottaisi mukaan opetukseen ja opiskeluun. Tarvitsen ehkä viisaampien neuvoja ja hitaita askelia. Jos vaikka aloittaisi siitä, miten saa päänsä pois pensaasta?

Vaikka valmis olen tähänkin valloitukseen. Ainakin se vaikuttaa vähintäänkin hauskalta. Naurattaa vieläkin!